Täällä ollaan viikon loman jälkeen siirrytty Opatijasta toiseen työharjoittelupaikkaan Lovranin yliopistolliseen sairaalaan (University Orthopaedic Clinic Lovran).  Lovran sijaitsee noin 6 kilometrin päästä Opatijasta länteen ja se on nykyään herkuttelijoiden keskuudessa suosittu paikka, koska täällä järjestetään vuosittain kastanja-, kirsikka- ja parsapäiviä. Itse kävin haistelemassa kastanjafestivaalien tunnelmaa eli Marunadaa ja tunnelma oli konsanaan kuin Alajärven markkinoilla J Vastapainoksi herkuttelulle, täältä löytyy 12 kilometriä pitkä kävelytie, joka alkaa Lovranista ja kulkee Ikan, Icicin ja Opatijan taajamien kautta Voloskon kylään.  Kävelytieltä näkyy hyvin laajasti Kvarnerin lahden rannikkoseutua.

Työharjoittelupaikkani on turistioppaan mukaan kylän kuuluisin nähtävyys sen pitkän historian takia. Rakennus on toiminut Italian ja  Unkari-Itävallan aikaan hotellina kansalaisille, mutta ensimmäisen ja toisen maailman sodan aikaan sairaala on toiminut myös sotasairaalaa. Tällä hetkellä sairaala tarjoaa ortopedisen terveydenhuollon ja kuntoutuksen palveluita. Kuntoutusosastolla työskentelee 25 fysioterapeuttia ja he työskentelevät niin kuntosalissa, vuodeosastolla että uima-allas osastolla ja fysikaalisen terapian osastolla. Fysioterapeuttien työ on organisoitu täällä samalla tavalla kuin Opatijassa. Nämä kummatkin paikat toimivat opetussairaalana, joten täällä on muutama opiskelija opiskelemassa minun lisäksi. Erilaista Thalassotherapijaan verrattuna on se, että sairaalassa on ortopedinen osasto, joten erilaisia kirurgisia toimenpiteitä tehdään sekä ranne-, kyynärpää-, olkapää-, lonkka-, polvi- ja nilkka-asiakkaille.

Ensimmäisen viikon aikana on tullut tutustuttua sairaalan vuodeosastoon ja olen seurannut ja tehnyt postoperatiivista kuntoutusta. Liike- ja voimisteluohjeet sekä varausluvat tapahtuvat lähes samalla tavalla kuin meillä Suomessakin. Kuntoutus on potilasystävällisempää, mikä voi johtua aivan kulttuuristakin. Kroatian rannikolla on rennompi elämän tyyli, joten työntekijät ovat kuin seurapiiri-ihmisiä. Työnteko  on harmonista yhdessä potilaiden kanssa, eikä turhaa stressiä oteta mistään! Mutta ei sydämen sykähdyksiltäkään olla vältytty. Täällä kuntoutus aloitetaan 1. postoperatiivisena päivänä, joten silloin tällöin on tapahtunut pyörtymisiä kun potilaille ollaan lähdössä tekemään kävelyharjoitusta.

Vuodeosastolla on tullut minulle uutena tuttavuutena yhdysvaltalaisten keksintöä: Game Ready -laite ( Suomessa Cryo cuff). Laite sisältää 5 eri ohjelmaa, mutta kaikkiin ohjelmien ominaisuuksiin kuuluvat se, että niiden avulla pystytään luomaan yhtäaikaisesti sekä kompression että kylmää operoidulle alueelle. 

Vaikka postoperatiivinen kuntoutustyö on jo tuttua aikaisemman Suomessa tapahtuvan työharjoittelun aikaan, haastavaa täällä tekee sen, että potilaiden ohjeistus tapahtuu melkein ainoastaan kroatian kielellä. Lähes kaikki asiakkaat ovat kroatialaisia ja suurimmaksi osaksi ikääntyneitä, joten minulla ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin opetella liikkeet ja ohjeistukset kroatiaksi. Onneksi olen jo viettänyt jo kaksi kuukautta Kroatiassa ja kiitos hyvien opettajien kroatialainen sanavarasto on hyvin täyttynyt vaihtoharjoittelun aikana.

Kolme viikkoa tullaan siis viettämään täällä Lovranissa, jonka jälkeen käydään vielä tutustumassa fysioterapian yksityisellä puolella Rijekassa. Paljon on nähty, mutta paljon on vielä näkemättä niin fysioterapiasta, että maasta. Työharjoittelun lisäksi on tullut matkusteltua Kroatiassa, kun tutun näköistä matkaseuraakin lähti mukaan. Vuokra-auto on ollut tässä hyvin kätevä ja edullinen vaihtoehto jos haluaa kierrellä useammassa paikassa. Viikon aikana olimme niin Pulassa ja Krkin (Krotian suurin saari) Backassa uimassa. Lisäksi valloitimme Opatijan korkeimman vuoren Vojakin (1400m). Mutta näistä kertomuksista lisää kun palaan takaisin. Seuraavan kertaan!

 Do videnja!